maanantai 15. kesäkuuta 2015

Mitä tarkoittaa lapsentahtinen - ja vapaa kasvatus?

Olen tässä pohtinut näiden kahden kasvatusmetodin eroja ja sitä, mitä ne ihan oikeasti tarkoittavat.  Olen huomannut, että ihmisten käsitykset poikkeavat toisistaan joskus melko hurjasti. 

Se, että kirjoitan tähän omia mielipiteitäni, ei tarkoita sitä, että toisenlainen kasvatus olisi väärä. Mun mielestä jokainen kasvattaa lapsensa parhaaksi näkemällään tavalla, eikä ole mun asia puuttua, ellei siitä aiheudu vaaraa lapselle tai jollekkin muulle. Me ihmisetkin ollaan erilaisia, joten ei meitä voi ihan samalla tavalla kasvattaakkaan. On herkkiä, vilkkaita, rauhallisia, kovapäisiä, ujoja, sosiaalisia ja ties minkälaisia ihmisiä. Uskon, että ujo herkkä lapsi tarvitsee erillaista kasvatusta kuin esimerkiksi vilkas uhmakas lapsi. Tärkeintä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja saa hyvän pohjan elääkseen tässä yhteiskunnassa.

Miten itse käsitän lapsentahtisen kasvatuksen

Lapsi saa ikätasonsa mukaista ohjausta ja virikkeitä. Eli uusia asioita opetellaan kun lapsi on ikänsä ja erityisesti kehitystasonsa mukaan niihin valmis. Ei kaikkea nyt ja heti. Näkyy ihan kaikissa arjen askareissa. Esim syöminen. Pelkällä maidollahan kaikki alkuun pääsee, mutta vähitellen kun maito ei enään pelkästään ravinnoksi riitä, totutellaan uusiin makuihin, ihan vähän kerrallaan. Päivän ja yön erottaminen toisistaan, yhdessä leikittävät leikit, niin kehittävät kuin ei niin tarkoituksen mukaiset (tarkoitan tällä, että lapsi kehittyy varmasti leikkiessään aina, mutta joskus leikin tarkoitus voi olla myös vähitellen kehittää lapsen taitoja, motorisia, kielellisiä, vuorovaikutus, oikea ja väärä yms.) Tällaisia kehittäviä leikkejä tulee leikittyä ihan huomaamattakin varmasti jokaisella vanhemmalla lastensa kanssa.

Miten olen huomannut joidenkin muiden käsittävän lapsentahtisen kasvatuksen

Lapsi saa kaiken silloin kun hän itse haluaa. Lapsi luo näin oman rytminsä ja kaikki muut toimivat lapsen halujen ja mielialojen mukaan

Mitä minulle vastattiin kun kyselin näistä neuvolassa

Meillä on ihana neuvolatäti ja höpistään millon mistäkin. Nämä kasvatusasiat tulivat puheeksi tänään poikien 10kk neuvolakäynnillä. Olin käsittänyt ihan oikein tämän lapsentahtisen kasvatuksen. Kuulemma tuo sana on saanut todella monia eri merkityksiä, koska liian harvoin näitä termejä kunnolla avataan. Jokainen luo oman mielikuvansa.

Miten itse näen vapaankasvatuksen

Mulle itselleni tuo termi on hirviö. En oikein edes ymmärrä sitä. Olen saanut käsityksen, että lapsi saa tehdä mitä vaan, elää niinkuin pellossa ja oppia asiat ilman vanhempien ohjausta. Toivon, että olen tässä täysin väärässä. Jos ajatellaan sitä kassajonossa tapahtunutta piimäepisodia, joka pyöri netissä ainakin jossainvaiheessa, se kuvastaa käsitystäni vapaastakasvatuksesta. Se meni suunnilleen näin: Lapsi tönii edessä olevaa miestä ostoskärryillä. Äiti ei tähän puutu millään tavalla, joten tönitty mies sanoo asiasta. Äiti tuumaa, että me toteutamme vapaata kasvatusta. Kun ostoskärryillä töniminen ei lopu vaikka mies oli asiasta sanonut useaan otteeseen lapsellekkin. Avaa mies piimäpurkin, kaataa piimän lapsen äidin päähän ja toteaa, minäkin olen saanut vapaan kasvatuksen. 

Työskentelen lasten parissa ja olen työssäni saanut myös toimia näiden vapaankasvatusten hedelmien kanssa. En halua, enkä voisikaan tänne kirjoitella kenenkään hoitolapseni tai heidän perheiden asioista. Voi olla, että monikin mun hoitolapsi on saanut vapaankasvatuksen ja lapsella menee ryhmässä todella hyvin tai onkin ehkä jopa se kiltein lapsi, ei voi tietää, mutta joukkoon mahtuu niitäkin joista sen huomaa. Seuraava tarina ei ole tosi, mutta kirjoitan sen siksi, että vastaavanlaisissa keskusteluissa olen ollut. Tämä ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään.

Esimerkki tilanteesta jossa selviää perheen tukevan vapaata kasvatusta:

Ensimmäistä luokkaa käyvä lapsi saapuu kerholle, säntää ohjaajan luokse silmät loistaen. 
Ohjaaja: Sullahan on tainnut olla tosi hyvä päivä kun olet noin iloinen?
Lapsi: Joo, arvaa mitä!!! mä sain näin paljon karkkia (kaivaa takintaskustaan kasan tikkareita)
Ohjaaja: OHO!!! Mistä sä tikkareita olet saanut, oliko jollain synttärit?
Lapsi: Kävin kaupassa
Ohjaaja: Millon sä kävit siellä kaupassa? Muistathan, että koulusta tullaan suoraan kerhoon?
Lapsi: No kävin tossa matkalla, ei mun vanhemmat ole koskaan sanoneet etten saa mennä kauppaan matkalla.
Ohjaaja: No voidaan vielä sun vanhemmille sanoa, että kerhomatkalla ei mennä kauppaan, koska me ohjaajat huolestutaan jos lapset ei tule tiettyyn kellon aikaan mennessä…. ja eihän koulussakaan saa pitää rahaa mukana.
Lapsi: Ei mulla ollutkaan rahaa.
Ohjaaja: No kuka noi tikkarit sulle osti?
Lapsi: Ei kukaan… mä vaan laitoin ne taskuun ja lähdin.
Tästä seurasi pitkä keskustelu siitä ettei varastaminen ole oikein ja että meidän pitää mennä palauttamaan ne tikkarit. Lapsi oli sitä mieltä, ettei hänen vanhempiaan haittaa että hän otti tikkarit.
Äiti saapuu hakemaan lastaan, istutaan alas ja jutellaan aiemmin tapahtuneesta. 
Ohjaaja: Lapsesi mielestä teitä vanhempia varastaminen ei haittaa, mutta minä sanoin että kyllä se varmasti haittaa
Äiti: Joo, koskaan ei saa varastaa, ei keneltäkään.
Lapsi: Mutta äiti, ette te ole koskaan sanoneet mulle ettei saa tai että se olisi väärin (lapsi itkee) ette edes sillon kun otin sen yhden kaverin lelun kotiin.
Äiti: Ei niin kun haluttiin, että saat kasvaa ja oppia vapaasti.
Tästä keskustelu jatkuu, mutta ohjaaja ymmärtää lasta nyt paljon paremmin. Myös sen miksi kyseisellä lapsella on ollut vaikeaa sopeutua ryhmään ja miksi niitä puhutteluja on monesti useaan kertaan päivässä milloin mistäkin (joskin puhuttelu on ehkä vähän värä sana, enemmänkin keskustelu siitä mikä meni pieleen. Mun tarkotus ei ole pitää mitään aikuisen yksinpuhelua/saarnaa, vaan puhua lapsen kanssa asiat niin, että lapsi saa ensin itse kertoa mitä tapahtui, mikä siihen johti, miksi se herätti minkäkinlaisia tunteita. Yleensä lapsi jo itse ymmärtää mikä meni pieleen ja se onkin se keskustelun tavoite. Itse kerron miltä se minusta tuntuu ja ehkä siltä mahdolliselta toiselta osapuolelta. Yhdessä voidaan sitten miettiä miten seuraavaksi toimitaan ja miten jatkossa vastaavassa tilanteessa yritetään toimia) .

Jos vapaa kasvatus menee niin överiksi, että lapsi ei vielä kouluikään mennessä tiedä perus juttuja siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä, on se lasta kohtaan mun mielestä TODELLA VÄÄRIN. Lapsi tekee jotain väärää edes tietämättä mitä tekee. Eli toisinsanoen yhteiskunta kasvattaa lapsen, ei omat vanhemmat. 

Tämäkin käsitys vaihtelee varmasti paljon ihmisten välillä. Jotenkin ajatus siitä, että omat vanhemmat eivät olisi olleet moksiskaan kun saavuin teininä kotiin ympäripäissäni, on mulle karmiva. Joo, olishan se sillon ollut kiva kun olis päässyt ihan kaikesta ilman sanomisia, jos ei olis ollut rajoja. Mutta jälkeenpäin sen ymmärsi, että mun vanhemmat ovat asettaneet mulle rajat rakkauttaan, koska eivät halunneet että satutan itseni (en nyt puhu mistään pienistä ruhjeista). Ja kyllä, vaikka mulle asetettiin rajat, opin monet asiat kantapään kautta. Silti tuntuu hyvältä, että kyllähän mua oltiin varoitettu.. eli ihan hyvin olis vanhemmat voineet useaan otteeseen sanoa ”Mitä mä sanoin, olis kannattanut kuunnella” Jos lapsi on saanut kasvaa liian vapaasti, tulee ongelmia todennäköisesti viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi menee hoitoon tai kouluun (olen työni kautta huomannut). Lapsiryhmässä on sännöt, joita on noudatettava, siellä onkin yhtäkkiä ne rajat joita ei ennen ole ollut ja ne ovat ihan jokaiselle lapselle samat. Ei se vaan toimi jos jokainen tekee isossa ryhmässä ihan mitä tahtoo milloin tahtoo.

Se mitä termi vapaakasvatus oikeasti pitää sisällään en tiedä. Jos joku sanoo minulle antavansa lapselleen vapaan kasvatuksen, en mä sitä tuomitse, mutta kysyn mitä näille vanhemmille vapaa kasvatus käytännössä tarkoittaa.

MLL:n sivuilta löytyi paljon kasvatukseen liittyvää. Linkistä löytyy myös juttua tuosta vapaasta kasvatuksesta ja lyhyesti tiivistettynä lapsi saa tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Vapaa kasvatus näyttäytyy lapsen silmiin usein vanhempien välinpitämättömyytenä. Lapsi joutuu tekemään liian isoja päätöksiä ilman vanhemman tukea. 

Miten haluan kasvattaa omat lapseni

Aika pitkälti mun kasvatus”ihanne” tulee kotoa, siitä miten minut on kasvatettu. En kuitenkaan sano, että kasvatan lapseni samoin. Toivon, että teen sen vielä paremmin. Se onnistunko vai en, sitä ei voi kukaan vielä tietää. Se perus ajatus mulla on rajat ja rakkaus. Tuossa järjestyksessä kirjoitin, koska itse näen noiden olevan yksi ja sama asia. Luon rajat, koska rakastan. Rajat ovat mulle rakkauden tuotos. Toki voin rakastaa vaikka en rajoja asettaisikaan, mutta suojellakseni lapsiani ne easetan. Ainakin lapseni tietävät missä se raja kulkee. Ylityksiä tulee varmasti, mutta niistä toivottavasti eniten myös oppii. Liikaakaan ei voi suojella, mutta aina voi varoittaa ja kieltää, vaikka lapsi sen tekisi kuitenkin. Rakkauden näytän muutenkin kuin rajojen asettamisena. Nyt sylittelemällä, suukottelemalla, hoivaamalla, leikkimällä, sanomalla, että rakastan jne. Kun lapset kasvaa löydetään uusia tapoja. En mä usko että 15-vuotiaana pojat enään kauheesti innostuvat jos nappaan syliin, rutistan ja suukotan, tai eihän sitä koskaan tiedä.

Jos meidän pojista tulee yhtään sellaisia kuin me vanhemmat ollaan oltu, tarvitsevat he todellakin ne rajat. Ja jos jokin on EI, niin sitten se on EI. Olen sitä mieltä, että lipsua ei saa. Meidän vanhempien on vedettävä yhtä köyttä. Samat säännöt niin isän kuin äidinkin kanssa. Osaan olla tiukka, mutta myös valtava pehmo. Täytyy vaan osata olla molempia sopivassa suhteessa. On hyvä, että olen nähnyt työni kautta paljon erilaisia perheitä  ja työtovereita, joilta olen voinut oppia ja poimia itselleni hyväksi havaitsemiani keinoja ja tapoja. En mä mikään super kasvattaja ole, mutta opin kokoajan.

Haluan opettaa pojilleni erityisesti toisten ihmisten, sekä itsensä kunnioittamisen ja hyvät käytöstavat. Nuo ovat minusta asioita jotka kantavat elämässä jo pitkälle. Toivon, että omalla toiminnallani vahvistan lasteni fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia ja luon heille hyvän itseluottamuksen. Itseluottamus on toki asia, joka muuttuu ja kasvaa vuosien mittaan, mutta siihen voi vaikuttaa yllättävän pienillä asioilla. Se miten ajattelen kasvatuksen toteuttavani, on juttu ihan erikseen. Jos mä tähän alan kaikki keinot listaamaan, tulis tästä paksu kirja, ei blogipostaus.

Hauan myös osallistaa lapsia mahdollisimman paljon. Olen itse ”joutunut” kotona tekemään niitä ei niin kivoja kotitöitä, mutta hyvä sekin. Osallistumalla tein osuuteni perheen eteen ja sain siitä myös viikkorahaa, jonka käytin mihin halusin. Pitkään (varmaan vuoden) säästin viikkorahoja saadakseni ensimmäisen kännykkäni. Opin, että raha ei kasva puussa, sen eteen on tehtävä työtä. Ja saadakseen elämässään yleensäkkin haluamiaan asioita on niiden eteen tehtävä työtä. En ole syntynyt kultalusikka suussa eikä ole meidän pojatkaan ja hyvä niin. Koen itse saaneeni hyvän pohjan elämälle kotikasvatuksesta. On toki asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin ja jotka itse haluan tehdä toisin, mutta ainakaan musta ei kasvanut uusavutonta prinsessaa, joka ei käsiään likaa, joka ei osaa laittaa ruokaa ja juoksee häntäkoipienvälissä kotiin kun ne rahat jotenkin kummasti vaan loppu. Ei pahalla kenellekkään.

Toki nyt ollaan omien lasten kanssa vasta alkumetreillä ja monikin asia voi vielä muuttua. Kasvatan lapsia lapsentahtisesti, eli tietenkään vielä ei olla lähelläkään noita juttuja mistä äsken kirjoitin. Kuitenkin pojat näkevät päivittäin kotiaskareita, juttuja joita teen. Kerron pojille aina mitä teen ja miksi, vaikka eivät sitä vielä ymmärräkkään, mutta jossain vaiheessa kyllä. Toki esim. pyykkien viikkaaminen yksin, olisi huomattavasti opeampaa, mutta samalla kun teen kotitöitä voin myös olla lasten kanssa ja leikkiä, vaikka sitten niillä pyykeillä. Sana EI on tullut mukaan kuvioihin kun pojat ovat alkaneet liikkumaan ja kiinnostumaan aivan kaikesta. Meillä ei siis varota kyseistä kieltoa. Ei mun tarkotus ole sitä viljellä hyödyttömäksi, mutta itse en koe tarpeelliseksi jättää sitä kokonaan pois. Asiat voi sanoa roisinkin esim. Ei saa juosta sisällä, voisikin olla sisällä liikutaan kävellen. Sekin on vahvistuva menetelmä kasvatuksessa, EI- sanan pois jättäminen.  Tarkoitus kai on vain vähentää sitä, mutta jotkut käsittävät ettei lapselle saa sanoa ollenkaan EI. 

Tutkia meillä saa ihan vapaasti kunhan se ei ole vaarallista. On asioita jotka ovat EI, esim. pistorasiat, sähköjohdot ja kaukosäätimet, tietokoneet ja kännykät (vaikka eivät olekkaan vaarallisia nuo kolme viimeistä). Myös leluista syntyviin riitoihin puututaan. Jos toisen kädestä vie lelun syntyy kamala huuto. Puutun tilanteeseen silloin kun huomaan ettei toinen usko kun toinen kieltää. Kun tätä on toistettu moneen otteeseen ”Ei saa ottaa toisen kädestä” on se vähän vähentynytkin jo. Ja pojat ovat kumpikin oppineet myös puollustamaan itseään kun ovat ymmärtäneet että se ei ihan oikeasti ole OK vaan mennä ja repiä lelua toisen kä kädestä. 

Elämä tulee olemaan täynnä iloa, surua ja vaikka mitä. Toivon että valmistan lapseni mahdollisimman hyvin tulevaan. Pettymyksiltä ei välty kukaan, joten ei niiltä tarvitse suojella lastakaan. Ensin toki pettymykset tulevat pienemmässä mittakaavassa, jotta niitäkin oppii vähitellen käsittelemään.

Uskon, että suurin osa kasvattaa lapsensa poimien tapoja ns. eri menetelmistä, käyttäen maalaisjärkeä, mutta löytyy niitäkin, joilla jonkun metodin noudattaminen menee ihan överiksi tai sitten se tulkitaan vaan jotenkin kummallisesti. Kukin kuitenkin tavallaan oman lapsensa parasta ajatellen.

Itse sanoisin rajat ja rakkaus kunniaan! Ottakaa vanhemmat vastuu omien lastenne kasvatuksesta ja muistakaa, että ne ihmiset, jotka työskentelevät lastenne parissa tukevat teitä teidän kasvatustyössänne. Mitä avoimempia olette lastenne hoitajille, sitä helpompi hoitajien on toimia ns. oikein lapsesi kanssa sekä ymmärtää lasta.(en tarkoita, että teidän tulee avata koko elämänne, mutta jos perheessä on esim. jonkinsortin kriisi, olisi hoitajien hyvä asiasta tietää voidakseen tukea lasta parhaansa mukaan ja miksi ei perhettäkin.)


Musta olis tosi kiva lukea miten ihmiset jotka kokevat antavansa lapselleen vapaankasvatuksen sen toteuttavat ja miksi juuri vapaakasvatus. Toivoisin saavani jonkun ymmärryksen ja selkyyden itselleni tästä asiasta, koska uskon, että on ihmisiä, jotka ihan oikeasti toteuttaa vapaatakasvatusta järkevästi. Jotenkin en haluaisi uskoa, että kaikille vapaa kasvatus merkitsee sitä mitä luin tuolta MLL:n sivuilta

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Osoitteen muutos

Keijutarinat blogin sisältö on siirtynyt tähän osoitteeseen, mutta keijutarinat jatkaa ainakin toistaiseksi painottuen enemmänkin tuohon valokuvaus ja taide puoleen johon se on alunperin luotu (kunhan vaan järjestän aikaa tuolle keijukaisen luovuudelle).

Kaikki  kaksospoikien elämään ja minun kokemuksiin äitinä olosta siirtyy tähän blogiin. Vanhat tekstit olen siirtänyt myös. Toivon, että tämä ratkaisu helpottaisi ja selkeyttäisi blogia kun kaikkea mahdollista ei ole tungettu samaan paikkaan monille eri välilehdille.

Poikasten kanssa Mallorcalla!

4.6.2015 20.56

Hokkuspokkus!Mun tiivistelmästä ei taaskaan tullut tiivis! Siispä jaottelin tätä vähän osioihin. Helpompi skipata jos joku juttu ei kiinnosta. Ja ainahan voi katsoa pelkät kuvat :D


Miksi ihmeessä Mallorca?


Talven kylmässä ja pimeässä iski jälleen kaipuu lämpimään.. Syytä vaan sitä pimeää ja kylmää ympäri vuoden kestävästä matkakuumeilusta. Mutta menihän tuo viime kesäkin ihan täysin ohi maatessa kotona ilmalämpöpumpun viilennyksen alla, joten matka on täten enemmän kuin oikeutettu.  Ajateltiin, että josko sitä sitten vaikka keväällä lähtisi reissuun kun pojatkin ovat kasvaneet pikkuisen. Katseltiin matkoja yrittäen löytää mahdollisimman halpa matka. Onhan tässä tätä rahanmenoa kun perhe on kasvanut ja yhdet hääjuhlatkin tuntuvat nälkäisiltä, ainakin rahaa tykkää niellä kummasti moinen ilonpito.

Kreikka ja Kroatia olivat mielessä, mutta Espanjan matkojakin tiirailtiin…. Ei hyi kamala, ei me voida Espanjaan mennä!!!! Siellähän on kylmä keväällä tämmöiselle vilukissalle. Mitä tossa ennen meidän matkaa mantereella oli lähes 40 plus astetta. Mutta siis hinnan puolesta päädyttiin varaamaan matka Mallorcalle.

Mallorca… minulle tuttu saari lapsuudessa seuratusta suosikki ohjelmasta nimeltä napakymppi ja olihan putouksessakin Mr. Mallorca…. Voi hyvää päivää! mikäköhän sketsi tästäkin reissusta tulee, ajattelin. Turistirysä, kesällä Brittinuorten biletyspaikka…. hmn.. no, mitään suuria odotuksia ei ainakaan ollut. Joskin odotin kyllä innolla matkaa, pääsee pois kotiympyröistä, jonnekkin lämpimään. Pitäisköhän kaikkien pukeutua havajipaitoihin, ihan vaan ettei kukaan huomaa meidän olevan turisteja. Vaaleat hiukset ja kalpea iho ei todista vielä mitään!

Reissuseurakin vaihtui useaan otteeseen, mutta lopulta minun, mieheni ja poikien mukaan lähti mun vanhemmat ja melkein kokonimikaimani, mieheni sisko. Oltiin tosi tyytyväisiä, että mukana oli muitakin.. ensimmäinen matka poikasten kanssa ja apukäsiä tullaan todennäköisesti tarvitsemaan.


Lentokenttä ja kaksi sylivauvaa


Vihdoin päästiin metkaan. Lentokentällä seistiin laukkumeren keskellä, pakkailtiin lastenrattaita jätesäkkiin ja vrmistettiin paketti rullalla jesaria. Poikaset kiersivät sylistä syliin kunkin käsi ja selkälihasten voinnin mukaan.. Turvatarkastukseen pääsimme onneksi perheportista, ei tarvinnut sylivauvojen kanssa kiemurrella jonossa. Turvatarkastuksen jälkeen seuraava kysymys olikin, mistä täältä saa rattaita. Nähtiin yhdellä naisella kahdet lasterattaat, joista saatiin toiset. Ne oli meidän pojille vielä aivan liian isot, siispä keksittiin parempi ratkaisu ja se ratkaisu näyttää tältä.



Aiemmin lentokentällä vietettävä aika on tuntunut jokseenkin pitkältä. Nyt poikien kanssa aikaa olisi saanut olla jopa enemmän. Siinä kun syötät iltapalaa, vaihdat vaippaa jne. kuluu aika hurjaa vauhtia. Koneessa oltiin siis pikapikaa.


Mitä tapahtuu poikasille lentokoneessa


Lentokoneessa ei saatu vierekkäisiä paikkoja, koska kahta sylilasta ei happinaamareiden lukumäärän vuoksi voida sijoittaa samalle riville. Alkuun vähän harmitti, mutta lento meni niin hienosti ja joutuisasti, että mitäpä tuosta. Lennolla annettiin maitoa nousussa ja laskussa, eikä mitään kätinöitä saatika itkuraivareita tarvinnut yhdenkään kanssamatkustajan meidän osalta kuunnella. Pojat olivat koneessa lähinnä vain innoissaan kaikesta uudesta ja etenkin ihmisten määrästä. Oskarille löytyi koneesta monta kaunista blondia.

On se muuten jännä, että tuolla lennolla oli kaikki lapsiperheet sijoitettu koneen perään. Saivat sitten muut matkustaa rauhassa siellä edessä. Joskin meidän pojat vierailivat sielläkin lirkuttelemassa.


Perillä, vauhdilla nukkumaan!


Perille saavuttiin myöhään illalla, mutta ihmeen hyvin pojat jaksoivat valvoa melkein hotellille saakka. Mallorcan lentokentästä on pakko mainita sen verran, että se on aivan törkeen kokonen loota!!!!  Ajatellen, ettei Mallorca ole mikään ihan hirveän iso saari, en osannut odottaa moista kenttää. Vaikka toisaalta, onhan saari todellakin turistien suosiossa. Välimatkat kentällä oli melkosen pitkiä… no oli siellä joka väliin ihmisille suunniteltuja liukuhihnoja jos ei jalka jaksa liikkua toisen eteen. 

Aamulla nukuttiinkin normaalia pidempään, eikä ihme kun nukkumaan menokin viivästyi MONELLA tunnilla.

Hotelli Viva Palmanova


Niin kuin nimestä voi päätellä sijaitsi majapaikkamme Palmanovan alueella. Meidän hotelli oli hieno ja miltei täydellinen lapsiperheille. Isot hienot allasalueet, mielettömän kattava aamiainen ja mitäköhän kaikkea. Muusta en osaa sanoa, emme kokeneen tarpeelliseksi ottaa all inclusivea kun lapset ovat vielä niin pieniä. Käydään mielummin ulkona syömässä. Kun sanon miltei täydellinen tarkoitan, että ihan muutama pieni epäkohtakin löytyi. Hotellihuoneen kova ja kylmä kivilattia ei ollut ehkäpä se suotuisin mönkimisalusta vauvoille, mutta onneksi huoneessa ei juurikaan aikaamme vietetty. Toinen miinus oli allasalueella sijaitsevan vauvojen altaan todella kylmä vesi, ei siinä uskaltanut vauvoja uittaa, auringossahan noiden altaiden vissiin annetaan lämmetä, joten kai pitäisi valittaa auringolle kun ei lämmittänyt kyllin nopeasti siihen aikaan vuodesta… mutta siinäpä ne miinukset. Oikein tyytyväisiä oltiin hotelliin.

Hotellin allas-alue illala sulkemisen jälkeen. Lapsille oli kolme allasta ja aikuisille kaksi. 
Toinen altaista oli K18-alueella


Palmanova


Palmanovan alue, kuten myös ympäröivät alueet ovat täynnä hotelleja. Turisteja varten rakennettuja alueita, jossa ei paikallista elämää oikeastaan näe… turisteja näkee senkin edestä!  Tuolla se ei kuitenkaan edes saanut mua ahdistumaan. Siistiä mukavaa aluetta. Toki ei se samalla tavalla ollut kaunista kuin esim. Kreikan rantakaupungit vanhoine kivirakennuksineen ja sinivalkoisine taloineen, mutta nättiä kuitenkin. Olin positiivisesti yllättynyt het kun astuimme ulos hotellistamme. Rannat olivat täynnä kahviloita ja ravintoloita, valtaosa todennäköisesti ulkolaisten (muiden kuin Espanjalaisten) pitämiä. Tämä osoittautui positiiviseksi asiaksi sillä lähes jokaisesta Espanjalaisesta ravintolasta jossa käytiin, saatiin melko mitäänsanomatonta ruokaa.. eli ruokaa mikä valmistuu hetkessä vaikkapa sitten mikrossa… ja palvelu.. no se oli tylyä. Olen tottunut aiemmilla ukomaanmatkoillani saamaan todella ystävällistä palvelua, iloista ja hyvää kohtelua… En sitten tiedä oliko Mallorcalla asuvat Espanjalaiset jotenkin kyrsiintyneet turisteihin, ovatko vaan liian samanlaisia kuin me Suomalaiset vai mikä mätti. Tämä tyly meininki Espanjalaisten osalta koskee siis muitakin paikkoja joissa käytiin, ei pelkästään Palmanovan lähialueita. Muunmaalisten ravintoloista sai huomattavan paljon parempaa ruokaa ja palvelua. Palmanovan rannan päädyssä sijitsevasta Zen ravintolasta saatiin parhaat ruuat ja tunnelmastakin livemusiikin kera annan kymmenen pistettä. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä syömässä jos lähistöllä satuu liikkumaan.   Se kyllä pitää paikkansa, että Espanjalaiset suhtautuu lapsiin super positiivisesti. Sitä en tiedä saatiinko varsinaiseti erilaista huomiota siellä kuin Suomessa, kun kaksoset saavat kyllä täälläkin valtavasti huomiota, mutta ainakin leikkipuistojen määrästä voi jo kertoa lasten olevan hyvin tärkeässä asemassa. Palmanova sopiikin todella hyvin lapsiperheille ainakin keväisin. Magaluf, joka sijaitsee Palmanovan vieressä on kesäisin nuorison bilepaikka, joten en sitten tiedä millaista meno tuolla on kesäisin.

Meidän lähirantaa

Ennen matkaa opelin rattaisiin verhot joissa UV-suoja ja kestää myös pienet vesisateet.
Helpotti kummasti päiväunien nukkumista


Vuokrataanko auto?


Meillä on ollut tapana vuokrata lomalla auto. Autolla pääsee liikkumaan vapaammin ja näkee lomapaikkaansa laajemmin. Vuoristoissa on aina hienoja maisemia ja sinne oli hinku tälläkin matkalla päästä. Jälkiviisaana on hyvä todeta, että jos matkustat isommalla porukalla jossa mukana turvaistuimia tarvitsevia lapsia, varaa auto jo ennen matkaa. Meille kävi niin, ettei yhtään riittävän isoa autoa ollut vapaana. Varattiin me kuitenkin auto yhdeksi päiväksi, jolloin mun vanhemmat lupasivat viettää aikaansa poikien kanssa. Päästiin hieman hengähtämään kolmistaan. Tuosta autoreissusta enemmän vähän myöhemmin.

Matkatoimiston retkelle lasten kanssa


Päädyttiin valitsemaan yksi opastettu retki, jonka sisältöön kuului matka La Sierra Tramuntanan vuoriston laaksossa, 400 m merenpinnan yläpuolella sijaitsevaan Valldemossan vuoristokylään sekä Puerto de Sollérin pienvenesatamaan. Matka taittui Mallorcan yhden kuuluisinta kiemurtelevaa vuoristotietä pitkin. Satamasta matka jatkui vanhalla raitiovaunulla ja satavuotta vanhalla junalla.

Ennen retken varausta varmistimme oppaalta retken olevan mahdollinen kahden vauvan kanssa. Ja kyllähän se oli. Rattaat saa kuljetettua bussissa ja muutenkin päästään liikkumaan. Retkellä toki näki ja kuuli historiaa, mutta toisten en moiselle lähde… varataan vaan jatkossa se auto.
Valmisretkellä kun on tietenkin aikataulu, joka tälläkertaa oli hyvinkin tiukka. Siihen aikatauluun yrität sitten yhdistää poikien aikataulun, joka myöskin etenkin syömisten osalta on hyvinkin tarkka. Onnistuttiin kyllä, mutta oli se vähän stressaavaa… Ja kun sitten satamassa saimme kuulla, että rattaat on jätettävä bussiin, koska eivät mahdu ratikkaan eivätkä junaan niin oivoi… Ei siinä, että tarvitsee kantaa kahta lasta ympäri satamakatuja, mutta se tavaran paljous mikä tarvitsee ottaa pojille mukaan kokopäivän retkelle ei olekkaan ihan mikään kevyt kannettava siihen lisäksi. No hengissä selvittiin ja paikkoja nähtiin. Olisin vain halunnut tutustua näihin kauniisiin paikkoihin ajan kanssa ilman hoppua. Ja voi sitä ketutuksen määrää kun illalla hotellilla tekis mieli itkua vääntää kipeän selän kanssa. Mulla on muutenkin huono selkä, joka kipuilee ilman kanniskeluakin niin oli sitten illalla vähän enemmän kipeä (olihan meitä kantajia siis muitakin, että en mä todellakaan yksin joutunut kanniskelemaan). Onneks oli pakattu särkylääkkeitä mukaan. En siis suosittele lasten kanssa, ainakaan kovin pienten sellaisten, valmisretkiä, mutta tulipahan tämäkin kokeiltua.

Valdemossa
Sollérin pienvenesatama

100-vuotiaassa junassa

100-vuotta vanhassa junassa

Omatoimipuuhastelua ilman autoa


Mietiskelin missä sitä voisi käydä poikien kanssa. Palmassa olisi ollut vaikka ja mitä kulttuuri juttuja, mutta jotenkin oli sellanen fiilis, että katedraali, liinoitukset tai muut vastaavat paikat ei välttämättä sovellu rattaille, etenkään tuplaleveälle hyökkäyspanssarille. Huomasin eläintarhan, jonne pääsisi kätevästi bussilla… Selvisi vaan, että bussit eivät välttämättä ota rattaita kyytiin. Voin vain kiittää Suomen julkista liikennettä. Pieniä epäkohtia toki on, mutta ihan suht hyvin olen päässyt liikkumaan ja vieläpä ilmaiseksi. Sen kun vaan työnnät rattaat kulkuneuvoon (paitsi ei vanhoihin juniin). Espanjassa lasta ei saa turvallisuussyistä pitää matkan aikana rattaissa vaan lapsen on oltava sylissä. Rattaat on taiteltava kasaan ja sijoitettava niille tarkoitettuun paikkan. Jos meillä täällä Suomessa olisi samanmoinen systeemi niin enhän mä liikkuis minnekkään minne ei kävelemällä jaksa. Olis melko koominen näky kun yrität kaksi lasta kainalossa laittaa rattaita kasaan ja kantaa ne sitten vielä oikeaan paikkaan. Jos joskus onnistut pääsemään jonnekkin istumaan, on sulla kaksi rimpuilevaa huutavaa poikaa sylissä. Nautinnollista matkaa!

Otettiin taxi.. kätevästi pääsi eläintarhaan eikä sen kalliimmaksi tullut kuin bussikaan. Eläintarha painottui merieläimiin. Oli delfiini- ja merileijonashow. Kaloja, liskoja, sammakoita, käärmeitä… muutama kilpikonna, hylkeitä ja mitäköhän vielä. Papukaijaesitystäkin käytiin katsomassa ja lintutalossa sai ihailla lintuja ilman välissäolevia verkkoseiniä. Tosin olihan siellä sitten vaarana saada erinäisiä ulosteita niskaansa (ei saatu). Eläintarha oli kivan pieni, tuli  nähtyä kaikki, eikä tarvinnut miettiä missä on tai ei ole käynyt. Oli mukava viettää päivää ihastellen eläimiä. Poikia lähinnä kiinnosti ihan tavalliset linnut, jotka nokkivat leivänmuruja maasta.



Seuraavana päivänä suunnattiin Palmassa sijaitsevaan akvaaroon. Akvaario on tosi iso. Siellä on kaksi sisätiloissa olevaa akvaarioaluetta ja kaksi ulkona. Akvaariossa kannattaa käydä. Siellä on iso haiallas, johon järjestetään myös sukelluksia joidenkin sukelluskeskuksien kautta. Pojat tykkäsivät haialtaasta. Lähinnä varmaan siksi että pääsivät pois rattaista tyynyille mönkimään, mutta oli sekin kuitenkin hieman kotioloista poikkeava elänys.



Autoreissu


Loman toiseksi viimeisenä päivänä meillä oli auto käytössä ja saatiin päiväksi lapsivapaata aikaa. Meillä oli alkuun pientä miettimistä mitä tuona päivänä tehdään. Palman lähellä oli outletalue, jossa oli tarkoitus käydä. Yhdessä pienessä kylässä oli tuolloin myös markkinat ja sinne vuoristoonkin tahtoi päästä ihailemaan maisemia. Kaikkeen ei kuitenkaan olisi aikaa. Tultiin päätökseen, johon ainakin minä olin erittäin tyytyväinen. Ajettiin aamusta markkinoille ja siitä vuoristoon. Määränpäänä meillä oli yksi tietty ranta, tai oikeastaan kaksi vierekkäin olevaa, nimeltään Port de sa Calobra ja Torrent de Pareis. Mallorcalla olisi useita hienoja rantoja tuurkooseine vesineen (katsoin kuvia googlesta), mutta meillä taisi kyseinen ranta valikoitua lähinnä matkan pituuden perusteella.

Alkuun suunnattiin markkinoille, jotka olivat pienen kylän ison kirkon kupeessa

Tori oli melko onneton, mutta vihannes ja hedelmäpuoli oli kunnossa. Ostettiin tosi hyviä ja isoja viinirypäleitä


Vuoristomaisemat on aina hienoja. Mallorcan vuoristo on osittain todella vehreää. Se on hyvä ja huono asia samaan aikaan. Onhan se kaunista kun on runsaasti kasvillisuutta, mutta samalla myös monet hienot maisemat jäivät piiloon puiden taa. Pysähdeltiin siellä missä voitiin ihailemaan maisemia ja ottamaan kuvia. 

Tämä kuvastaa sitä vehreyttä.. eipä tästä voi oikein nähdä missä korkeuksissa ajellaan


Onneksi se karumpikin vuoristonosa löytyi ja näkyi jylhempiäkin maisemia. Oltiin miltei korkeimmassa kohdassa missä tuo tie vain kulkee (noin 900 metriä merenpinnan yläouolella) kun pysähdyttiin ottamaan taas vähän kuvia. Mieheni lähti kiipeilemään nähdäkseen maisemat kunnolla ja minä tietysti fiksuna perässä… crocseilla…. ei siinä, ihan hyvin meni… alastuloa lukuunottamatta. Olin siinä todennut juuri hetkeä aiemmin ilman lämmenneen kovasti ja riisuin pois legginssit, jotka aamuviluissani olin jalkaani laittanut. Tarkoitus oli kavuta pieni pätkä alas ja palata autolle. Viimeisellä askelmalla liukastuin ja pannutin takalisto vilkkuen ohi ajaville autoilijoille ja muille tienvarressa kameransa kanssa heiluville turisteille. Ei käynyt kuinkaan, muutama ruhje polveen (ja ehkä joku kolaus henkiselle puolelle), kiitos kädessä heiluvien legginssien. Siinä kohdalla oli joku kahdensadanjonkunkymmenen asteen mutka tiessä, pitihän se sitten vetästä itsensäkkin kunnon mutkalle. No onneks oli tehty kyykkyhaastetta aiemmin, jos nyt vaikka joku sai mun pakaroista iloa päiväänsä!
Tämän kuvan oton jälkeen kävi tuo niin kovin mukava lipsahdus


Tiet on tuolla todella hyvässä kunnossa ja vaikka serpentiini tiet ovat osittain melko kapeita, on niissä aina kaide (tai ainakin niillä teillä oli joilla me ajettiin) Rantaan päästyämme totesimme, ettei ranta soveltunut uimiseen kovan aallokon vuoksi. Voihan se olla, ettei siellä aina tyrskyä niin kovasti, mutta en tiedä. Käveltiin ja katseltiin paikkoja. Olihan se hieno paikka. Rannasta olisi lähtenyt myös patikointireitti puron vartta pitkin, mutta eihän meillä moiseen aikaa olis ollut. Niin ja pyöräilijöitä oli todella paljon. Siinä kun itse kapusi hengästyneenä joitain rappusia ylöspäin, mietti, että toiset polkevat 10 kilometria ylämäkeä päästäkseen pois sieltä rannalta.. eikä ne ihmiset näyttäneet edes hengästyneiltä… jotenkin sellanen fiilis tuli tuolta jostain, ettei mun kunto ole ehkä ihan huippuluokkaa.

Port de sa Calobra

Torrent de Pareis


Vuoristosta palattuamme ajoimme vielä outletalueen kautta ja teimme pikapyörähdyksen ostosten merkeissä. Olihan siellä jotain edeullista, mutta myös ihan törkykallista mun mielestä. Eikä Mallorca muutenkaan mikään halpa paikka ollut. Syöminen hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta muuten aikalailla sama hintataso. Ei siis mikään shoppailijan paratiisi mikäli ajatuksena on päästä halvalla. Itse en siis lähtisi tyhjällä matkalaukulla liikenteeseen.  Mä en muutenkaan ole mikään intoshoppailija. Haluan matkalla nähdä paljon mielummin kauniita maisemia, tutustua kultturiin ja historiaan ja katsella juurikin noita pieniä paikallisia kyliä kuin kauppoja, joita voi tutkia sisältä myös täällä kotimaassa. Toki jos olis ihan yyberhalpaa niin voisin yhden päivän käyttää ostoksilla. Ostin mä tuolta Palmanovasta itselleni kahdet kesäkengät kun sattu löytymään mulle tarpeeks pieni koko, niitä harvemmin löytää.

Miten loma noin niinku muuten meni


Loma oli oikein mukava ja Mallorca oli positiivinen yllätys. Poikien kanssa oli suht helppoa. Kaikkialle mukana tulivat pirteinä ja hyväntuulisina. Olihan tuo varmasti rankka reissu, niin paljon uutta ja ihmeellistä sekä kaikki päivät menemistä täynnä. Erilainen loma tietysti oli nyt kun lasten kanssa mentiin, mutta paljon nähtiin silti. Itse olen rakastanut rannalla lojumista ja aina ennen se on ollut osa lomaa.. joskin pieni osa koska mieheni ei erityisemmin tuosta hommasta välitä. Tällä lomalla käytiin rannalla kerran. Tarkoitan siis että oli bikinit päällä, pyyhe matkassa ja meressäkin tuli kastauduttua. Se oli semmonen pikanen uinti reissu, aurinkoa ei otettu. Altaalla käytiin kaksi kertaa, mutta tuolloinkin suurimmaksi osaksi varjossa oltiin poikien kanssa. Yritin mä viimisenä päivänä maata siinä aurinkotuolissa ja ottaa aurinkoa ettei tarttis ihan kalkkilaivan kapteenina takasin tulla, mutta en mä jaksanut. Jotenkin en vaan enään nauttinut siitä niinkuin ennen. Muutenkin ajattelin, että kun viime kesänä ei sitä rusketusta saanut, niin ehkä mä nyt opettelen ettei sitä tarvii niin kamalasti saadakkaan. ihosypäriski ja kaikkea.. kyllähän se iholle muutenkin huonoa tekee, liiallinen auringonotto… Poikien kanssa varjossa oleilu oli oikeastaan oikein mukavaa. Meidän lomasta muutenkin aurinko paistoi noin 4 päivää ja loput oli pilvistä ja vähän viileämpää. Oli hyvä ettei ollut tuhottoman kuuma jo ihan poikia ajatellen.

Alkuun oli jotenkin hankala toimia poikien kanssa uudessa paikassa. Kaikki ne tutut arkirutiinit piti miettiä uudestaan eikä tuo ruokailukaan ollut niin yksinkertaista. Selvitettiin, että mallorcalta saa poikien korvikemaitoa ja HIPP- soseita, jotka ovat ainoat joita suostuvat kaupan valmissoseista syömään.. tai hedelmäsose käy minkä merkkisenä vaan, mutta muut ei. Ongelmaksi muodostui se, ettei soseita ollutkaan alle 12 kuukautisille ja meidän pojat ei siedä juurikaan möykkyjä ruuassaan. Saatiin sitten syötettyä muita soseita ja oli meillä osa ruuasta mukana matkalaukussa. Ja mitä siihen korvikkeeseen tulee, se on Espanjassa eri nimellä. Tai ainakin niin oletettiin, eikä mitään vatsavaivoja ainakaan maidon vuoksi tullut. Nestlen maitoa kuitenkin.

Alkuun myös ajateltiin ettei voida käydä iltaisin ulkona syömässä ilman, että yksi jää hotelille vahtimaan poikien unta, mutta onneksi hiffattiin, että pojat voivat nukkua rattaissa ja nostellaan vain sänkyyn kun palaillaan illalla hotellille. En koe että meidän olis tarvinnut juurikaan luopua mistään siksi että meillä on kaksi vauvaa mukana. Toki ihan kaikki ei ollut mahdollista, mutta ei mua mikään jäänyt harmittamaan.

Olihan tuossa ihan eritavalla mietittävää ja huolehdittavaa sekä ongelmia ratkaistavana (kuten esim miten poikien lentokamppeet saadaan mahtumaan viiteen kiloon) kuin matkustaessa ilman lapsia, mutta seuraava kerta on varmasti jo paljon helpompi.


Uskon, että joskus mennään Mallorcalle vielä uudestaan tutkimaan kaikkea mitä nyt jäi näkemättä ja kokematta. Mutta seuraavalla kerralla toiselle puolelle saarta. Kannatti käydä!

Pikapostaus

3.5.2015 20.51

On ollut niin paljon puuhaa, etten ole ehtinyt/jaksanut juurikaan kirjoitella. Tulevia tekstejä on kyllä tekeillä, mutta kaikki kesken. Hengissä täällä kuitenkin ollaan ja hyvin voidaan!

Mulla oli tuossa pitkä sairasteluputki ja pojatin olleet flunssassa, mutta nyt taas kaikki onneksi terveenä. Kun henki kulkee, sain myös itseni takaisin liikkeelle. Salia, pyöräilyä ja beba haastetta (jäänyt monta kertaa kesken tuo haaste sairastelujen takia).. joskin ei tämä kotiäidin kuntoilu kovin tiivistä ole, mutta jotain kuitenkin. Kyllä se karkuteillä oleva kunto vielä kiinni saadaan ja toivottavasti köytetään niin lujasti kiinni, ettei ihan heti karkaa uudestaan. Niin ja hei, ulkomuoto alkaa taas muistuttamaan enemmän ihmistä zombin sijaan, joten siitäkin erittäin tyytyväinen. 

Ja sitten asiasta ihan toiseen. Tänään lojuin sohvalla ja mieleen tuli sanonta "Keittiö on kodin sydän". Mitenkäs teillä? onko se näin? Meillä kylllä usein keittiössä tapahtuu taikoja ja sieltä valmistuu mielettömän hyviä ruokia (viimeksi tänään miehen toimesta), mutta kun katselin näkymää tuosta sohvavinkkelistä, niin sanoisin, että meidän kodin sydän sijaitsee olohuoneen lattialla... sinne se sydän raukka on joutunut... Olohuoneen lattialta löytyy useinmiten meidän koko perhe, monta ihanaa rakasta <3

Perheen lisäksi olkkarista löytyy usein myös se sotku
ps. Oskarille puhkesi yön aikana ensimmäine hammas ja Oliver on oppinut tällä viikolla istumaan ( osaa mennä siis istumaan itse) ja konttaamaan.

Hei kuka mä oon?!

19.3.2015 9.09

Eilen illalla tuli aivan totaallinen hajoominen… Olin kiukkunen kuin horroksesta herännyt ampiainen. Olen pohtinut tässä nyt mikä kaikki siihen vaikutti ja miksi. Syitä löytyisi elämästä varmasti tuhansia, mutta kyllä mä nyt vahvasti liitän eilisen ihan tähän naisen hormoonitoimintaan, ja siihen, että kuuntelin itkukoroa miltei koko päivän. Tulee todella riittämätön olo ja siihen kylkiäisiksi mieletön päänsärky. Ärsyyntymiskynnys ylittyi lenkillä vetävän koiran kanssa ja vola! paketti on valmis. Ulos tuli paljon mieltä painaneita asioita, joita on vaan hautonut ja yrittänyt antaa olla. Tajusin myös asioita, joita mun tarvitsee itsessäni muuttaa tai omassa ajattelutavassani. Olen kerran aikaisemmin kirjoittanut tästä samasta aiheesta, mutta heitin tekstin roskakoriin. Ajattelin, että mitä mun päänsisäset ongelmat kuuluu yhtään kenellekkään. No ei ne kuulukkaan, mutta ehkä taas on joku joka voi samaistua ja tämä on mulle itselle tapa laittaa asiat oikeaan järjestykseen.

Olen sellainen ihminen joka ei kykene toimimaan jos tehtävää on liikaa. En nyt tarkoita että jos mun tarvitsee pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja hoitaa poikia, etten sitten kykenen enään mihinkään. Tarkoitan isompia juttuja. Tällä hetkellä ja varmasti lopun elämää yksi iso ja pysyvä juttu mun elämässä on pojista huolehtiminen. Tämän vauva- arjen pyörittämisen lisäksi yritän ehtiä hoitamaan hääjuhlajärjestelyjä (en toki tätä yksin tee niinkuin en hoida poikiakaan yksin). Hääjärjestelyihin kuluu paljon energiaa ja kokoajan on tieto, pitäis tehdä sitä, pitäis tehdä tota, pitäis soittaa sinne, pitäis, pitäis ja pitäis. Ei tuommonen juhla ole yhden päivän askarteluilla hoidettu, ei todellakaan. Kolmas mulle iso juttu tällähetkellä on omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Se on mulle vaikeaa, koska mun on todella vaikea laittaa itseäni etusijalle yhtään missään asiassa. Omaan hyvinvointiin kuuluu paljon mm. oma aika, asioiden tekeminen joista nauttii ns Sannan omat jutut. Kunnosta ja syömisestä huolehtiminen. Nyt mun tavoite on saada oma kunto kohoamaan ja muistaa syödä. Olen käynyt kävelyllä ja jumpannut kotona, mutta se ei vaan riitä, en ole päässyt liikkumaan ilman lapsia niin että voisin keskittyä vain ja ainoastaan siihen mitä teen. Tästä eteenpäin käyn muun liikkumisen lisäksi kaksi kertaa viikossa salilla ja uimassa. Ensimmäinen salikerta olikin jo aiemmin tällä viikolla. Juoksumatolla kaikki sujui ihan hyvin, mutta lihaskunto on aivan nollassa. Uimisesta ei tullut mitään, en vaan jaksa uida. Fyysinen kunto vaikuttaa paljon mieleen kuten myös se mitä syö ja kuinka paljon. Mä unohdan syödä ja tottakai sitten väsyttää ja kiukuttaa.

Päätinkin, että nuo kolme asiaa on tällähetkellä ne tärkeimmät ja kaikki muu saa odottaa. Toki on paljon pientä sälää, mutta kolme isoa asiaa on nyt pojat, häät ja oma fyysinen kunto mukaan luettuna syöminen ja tätä kautta myös psyykkinen hyvinvointi.

Mä otan hirveesti stressiä siitä mitä muut sanoo että mun pitäis tehdä. Mä ahdistun ja sitten se into tekemiseen katoaa. Moni sanoo, että mun pitäis käyttää mun lahjoja ettei ne menisi hukkaan. Mulle itselleni mun pirtämistaito ei koskaan mene hukkaan, koska se on yksi asia joka tekee mut onnelliseksi. Kun voi vaan piirtää ilman, että joku sanoo mitä täytyis piirtää tai milloin sen kuuluu olla valmis. Piirtää vaan piirtämisen ja luovuuden ilosta. Tiedän kyllä ettei kukaan tarkoita mitään pahaa, haluavat vain kannustaa mua tekemään sitä mistä nautin ja minkä todella osaan… mutta musta tuntuu vaan super pahalta jos joku sanoo mun lahjojen menevän hukkaan. Ne menee ehkä hukkaan muilta mutta ei multa. Ja aionkin nyt ihan tosissaan opetella tekemään asiat niin kuin ne itselleni parhaiten sopivat, ei niin kuin muut toivoisivat. On mulla sellanen lastenkirja idea jonka todella haluan toteuttaa ja olen jo ajatustyössä melko hyvällä mallilla. Se on kuitenkin aikaa vievää puuhaa, eikä sitä tässä poikien hoitamisen lomassa noin vain pyöräytetä. Oon stressannut siitä, että sekin täytyis hoitaa nyt, koska kun työt alkaa, mulla on vieläkin vähemmän aikaa, mutta mulla on itselläni vahva olo siitä ettei nyt ole oikea aika. Nyt mulla on liikaa muuta ollakseni täysillä innoissaan kirjan tekemisestä. Uskon, että sen aika tulee myöhemmin. Enkä halua käyttää poikien vauvavuotta siihen, että stressaan mitä kaikkea muuta mun nyt täytyis tehdä kun olen ”lomalla”.

Poikien hoitaminen on 24/7 työ, eikä läheskään aina helppoa. Olen väsynyt, mutta kuitenkin hoidan poikia todella mielelläni. Olen kuitenkin ihan liian kiinni pojissa ja arjessa. Tarvitsen aikaa itselleni, jotta voisin olla hyvä äiti ja puoliso. En osaa vaatia itselleni sitä aikaa ja sitten mä hajoilen. Mieskin mulle sanoi, että mun täytyy niellä mun ylpeys ja pyytää apua. Otan apua vastaan enemmän kuin mielelläni, mutta avun pyytäminen on vaikeaa. Eikä se vaikeus johdu ylpeydestä, Kipeänä ajattelen etten halua tartuttaa ketään muuta, joten hoidan kaiken itse. Pelkään myös, että ihmiset ei osaa sanoa rehellisesti haluavatko tulla apuun vai eivät. En loukkaannu jos joku kieltäytyy, mutta loukkaannun, jos apua annetaan ja seläntakana voivotellaan muille kun ei olis yhtään huvittanut, mutta oli pakko. Ja kun ajattelen näin, en pyydä apua. Vaikka mitä se mua liikuttaa jos joku tekee jotain mitä ei halua. Tarkoitan, että eihän mun tarttis aikuisten ihmisten puolesta miettiä kaikkia vaihtoehtoja. Tämä on taas sitä itsensä viimeiseksi laittamista. Kaikkien muiden jaksaminen on mulle tärkeämpää vaikka ei pitäisi. Muiden ajatteleminen aina kaikessa kuormittaa todella paljon.

Jotenkin tässä vuosien varrella olen kadottanut itseni… yritän nyt kaivaa itseni esiin ja unohtaa ne ikävät asiat, jotka ovat tehneet musta tällaisen mitä nyt olen. Uohtaminen on mulle usein vaikeaa, mulla on ihan ihmeellinen muisti. Luulin, että on ihan normaalia muistaa  esim. mun päiväkotipäivät yli kahdenkymmenen vuoden takaa, kunnes tajusin, ettei moni muu muistakkaan lapsuuttaan yhtä kirkkaasti kuin eilisen päivän.  On myös kumma miten ihmiset vaikuttaa siihen millainen olen. Toisten ihmisten seurassa olen juuri se kuka olen ihan oikeasti, voin jotenkin vaan olla, hengittää ja heittäytyä (näiden ihmisten seurassa viihdykin erittäin hyvin) ja toisten ihmisten seurassa vetäydyn johonkin ihme kuoreen. Jos nämä ihmiset puhuisivat toisilleen siitä millainen on Sanna, olisi näkemykset melko vastakkain. Kerran yksi uusi tuttavuus ihmettelikin miten oli saanut musta aivan toisenlaisen käsityksen toisen kertomasta, mitä sitten todellisuudessa olin. Toisten kanssa pulputan ehkä jopa aivan liikaa ja toisten seurassa mietin tarkkaan mitä sanon vai sanonko yhtään mitään. Sitten on ne ihmiset, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan näitä mun päänsisällä olevia myrskyjä. Pääosin vetäydyn miesten seurassa, en kaikkien, mutta monen. Siihenkin on monta syytä, eikä se ole tuttavapiirissä olevien miesten vika. Älkää ottako pahalla, ehkä te joskus saatte vielä tuntea kuka mä olen. Mulla on itseni kanssa tosi paljon tekemistä. Löytää se kadonnut itseluottamus ja oppia ajattelemaan välillä ihan vain itseänikin.

Loin itselleni säännöt joita yritän nyt noudattaa

1. Rakasta itseäsi, asiat helpottuu kummasti
2. pidä hyvä huoli perheestäsi ja ITSESTÄSI
3. Unohda mitä muut ajattelevat tai haluavat sinun tekevän. 
4. Elä elämäsi miten itse haluat

Asiat jotka ovat tällä hetkellä tehtävälistalla ne tärkeimmät:

1. Lapset ja parisuhde
2. oma aika
3. Liikunta ja syöminen
4. häiden valmistelut

On mulla myös tarkempi sotasuunnitelma näiden asioiden toteuttamiseksi, mutta se jääköön ihan vaan itselleni.



Mökkeilyä Himoksella

18.3.2015 15.18

Muutaman viikon sairastelun jälkeen oli ihana päästä pois kotoa vähän lomailemaan. Oltiin miehen, poikien, mun vanhempien ja tietysti myös Olavin kanssa mökkeilemässä. Sattui aivan uskomattomat säät lomaviikolle!!!




Ensimmäinen aamu. Ei harmittanut nousta aikaisin kun ikkunasta sai katsella auringonnousua


Loma koostui lyhyesti sanottuna ulkoilusta ja syömisestä. Mies kävi lautailemassa. Itse en ole lasketellut piiitkään aikaan. Lapsena kaaduin melko pahasti. Toki senkin jälkeen laskin vielä monena talvena, mutta en vaan enään nauttinut laskemisesta... lopetin sitten. Nyt kun näki nuo monet rinteet miltei tyhjillään ja sää oli mitä mahtavin, tuli jopa pieni ikävä rinteeseen. Ensi talvena sitten.  Vielä en uskaltanut, koska edelleen sektioalue vihloo kiertävissä liikkeissä ja laskettelussa niitä tulee paljon, enkä varmasti kaatumisiltakaan välty.



 Olavi nautti myös vapaudestaan ja löysi itselleen sopivan kepin


 Leikkimistä koskemattomalla tykkilumella


Grillikota rinteen huipulla

Kaikkein mieluisin paikka loman aikana mulle oli hirvitila. Siellä pääsi syöttämään ja rapsuttelemaan hirviä, kauriita ja poroja. Ikinä ennen en olekkaan ollut niin lähellä hirveä tai kaurista, saati päässyt koskemaan. Hirvitarha on vähän niinkuin ravintolan kylkiäisenä, mutta me mentiin paikalle nimenomaan hirvien takia. Seuraavan kerran kun mennään himokselle mökkeilemään, on kyllä mentävä sinne syömään. Nyt käytiin vain kahvilla ja letulla. Letut oli aivan törkeen hyviä!!!!

Paikka on siis Ravintola Hirvikartano




Tämä hirvi nimeltään Matti-Esko oli aivan huippuihana. Rakastuin <3



Tämän ahmatin nimeä en muista, mutta tuntui herkut maistuvan vaikka muuten luikkikin ihmisiä karkuun.


Olisin voinut räpsiä kuvia ihan loputtomiin niin eläimistä kuin ravintolastakin. Letut unohdin kuvata kun oli niin kiire maistamaan. Jos lähistöllä liikutte, menkää ihmeessä käymään. Jos letut on yyberhyviä niin ruuankin on pakko olla!

Sellaista himoksella. Nyt taas kotiarkea.. yritän saada mun kuntoiluinnon takasin taas sairastelujen jälkeen ja jalkahaaste alkaa alusta.

Kasvukuulumisia

15.4.2015 8.30

Heippa!

Viimeksi kun kerrottiin siitä mitä meille kuuluu ja kuinka valtavasti ollaan kasvettu ja opittu uutta, oltiin viisi kuukautta vanhoja. Oltiin niin kovin ylpeitä kun oltiin jo niin isoja poikia. Nyt vähän naurattaa, koska eihän me mitään isoja oltu. Täytettiin tällä viikolla kahdeksan kuukautta ja nythän me ollaan jo paljon isompia! Nyt ollaan jo niin isoja, ettei meillä ole enään vaunuja, meillä on isojenpoikien rattaat ja pyöräkärry, eli ollaan päästy jo pyöräilemäänkin.

Viiden kuukauden iässä oltiin opittu itse tarttumaan meidän leluihin, kääntymään ja äiti oli alkanut syöttämään meille muutakin kuin maitoa. En silloin voinut käsittää miksi kukaan haluaisi syödä jotain niin pahaa! Nyt ruokailuhetket ovat mulle päivän kohokohta. Ruoka on hyvää, sitä syödään nopeasti ja paljon. Äiti sanoo ettää mä hotkin ja pitäis opetella syömään vähän rauhallisemmin… hermohan semmosessa hitaassa touhussa menee.

Nuo viiden kuukauden opit on nyt jo ihan itsestäänselviä asioita. Tottakai me osataan leikkiä, syödä ja kääntyä. Minä osaan ryömiä ja  me kumpikin harjoitellaan konttaamista. Ylöspäinkin jo kovasti haluaisin. Ei kumpikaan vielä osata nousta, mutta kaikki mihin yletetään yritetään repiä alas. Neuvolatäti sanoi, että ollaan hyvin saatu kehityksesä kiinni ne normaaliaikaisena syntyneet. Vaikka kyllä mä olen nähnyt meidän ikäisiä lapsia, joista osa osaa enemmän juttuja kuin kumpikaan meistä. Mulla olis vähän kiire oppia ne jtut kanssa, mutta äiti sanoo jatkuvasti ettei muka ole kiire yhtään minnekkään. On kuitenkin jo hirmu kivaa kun pääsen ihan itse liikkumaan alakerrassa melkein minne vaan, joskus äiti laittaa seinän sellaisiinkin paikkoihin, joissa sitä ei normaalisti ole. Olavin täytyy kuulemma saada joskus olla rauhassa. En ymmärrä, voishan se olla rauhassa meidänkin kanssa. Olavi on parasta maailmassa heti äidin, isän ja ruuan jälkeen… tai no kyllä se joskus ohittaa parhaudessaan ihan kaiken muun. Mielellään leikittäis Olavin kanssa ihan kokoajan. 

Tykätään me muidenkin ihmisten huomiosta. Oliverilla on tapana oikein kerjätä sitä, minä luotan, että kyllä mut huomataan vaikka en kamalasti häselläkkään. Paitsi kyllä mäkin joskus sekoan muiden ihmisten näkemisestä, etenkin papasta. Äitikin tykkää kun joku tulee käymään tai jos käydään jossain, vaikka ei se alakkaan juoksemaan ja hyppimään niinkuin Olavi eikä kiljumaan, nauramaan ja huitomaan niinkuin me.

Ollaan kyllä veljen kanssa melko erilaisia. Tykätään molemmat valtavasti hyppimisestä mutta Oliver on kamalan villi. Kokoajan se jotain häseltää, ei sillä ole aikaa funtsia tällasia blogitekstejä. Kyllä minäkin leikin ja riehun, mutta osaan olla ihan rauhassakin ja keskittyä siihen mitä milloinkin teen. Oliver säntäilee sinne tänne ja haluaa leikkiä kaikilla leluilla samaan aikaan. Sitten yhtäkkiä se pysähtyy ja jää tuijottamaan jonnekkin tyhjään, silloin se ei kuule eikä näe mitään. Äiti sanoo Oliverin menneen jollekkin toiselle planeetalle. Äiti taitaa tietää millaista sillä planeetalla on, vierailee siellä toisinaan itsekkin. Oikeastaan äidissä ja Oliverissa on paljon samaa. Äitikin säntäilee täällä ympäriinsä.. kamalasti se jotain tekee, en vaan ymmärrä mitä. Siinä touhujen keskellä se ehtii leikkiä meidänkin kanssa, mutta sitten yhtäkkiä äitikin saattaa käväistä siellä toisella planeetalla. Olis kiva tietää miten sinne mennään ja mitä kaikkea siellä voi tehdä. Isin kanssa ollaan samanlaisia, tykätään pelleillä, mutta ollaan opittu, ettei ihan kokoajan tarvitse tehdä niin hirveästi asioita.

Toisaalta, olenhan minä se isoveli. syntynyt minuutin aikaisemmin, painan 70grammaa enemmän ja olen 6mm pidempi. Täytyhän mun käyttäytyä sen mukaisesti ja toimia järjenäänenä silloin kun veljen meno on ihan päätöntä.

T: Oskari


ps. tähän ei nyt tule kuvaa meistä.. ollaan jo niin isoja ettei äiti halua tänne laittaa meidän kasvokuvia. Äiti kirjoittaa siitä sitten enemmän… on se jo aloittanutkin sen jutun… jostain rajasta siinä puhutaan.

vaunuista rattaisiin

Siirryttiin jokin aika sitten vaunuista rattaisiin. Meillä on käytössä Easywalkerin duo plus rattaat ja sain vihdoin laitettua vaunukopat myyntiin torille.

Ajattelin tännekkin jakaa jos joku lukijoista sattuu moisia etsimään. Kopat ovat todella hyvässä kunnossa!

kopat jotka nyt myynnissä


Linkki torin myynti-ilmoitukseen alla
http://www.tori.fi/uusimaa/Easywalker_duo_vaunukoppa_kopat_18338199.htm?ca=18&w=1

Olen itse tykännyt easywalkereista todella paljon, vaikka toki miinuksiakin löytyy. Luulenpa, ettei niitä täydellisiä vaunuja/rattaita ole olemassakaan. Meille valikoitui käyttöön kyseiset vaunut monien testailujen jälkeen. Käytiin siis eri liikkeissä testailemassa vaunuja ja valittiin sitten ne, joiden uskottiin soveltuvan parhaiten meidän tarpeisiin.

En ala mitään myyntipuhetta tässä pitämään vaikka ehkä pitäisi. Listaan rehellisesti ne plussat ja miinukset joihin itse olen kiinnittänyt huomiota.

Plussat

- erittäin kevyet työntää
- kääntyvien etupyörien ansiosta myös todella ketterät (mahtuu kääntymään pienessäkin tilassa)
- isojen pyörien ansiosta sopivat muhkuraisempaankin maastoon, sekä kevyt työntää myös lumessa.
- etupyörät saa lukittua (helpottaa esim. lumessa kulkiessa)
- mahtuvat ainakin meillä hyvin varaston ja kodin ulko-ovesta
- taittuvat melko pieneen tilaan kuljetusta varten (meillä farmariin mahtuu konttiin sekä vaunut että koira kun vaunuista irroittaa pyörät. pyörät helppo irroittaa)
- vaunukopat helppo kiinnittää ja irroittaa, sekä kantokahvan sijainnin vuoksi pysyvät kantaessa tasapainossa (monisssa malleissa mitä testattiin meni pää tai jalat herkästi alaviistoon)
- Auton turvakaukalo adapterit maxicosiin ja sitten oli joku toinenkin koppa mihin käyvät. Helppo käydä kaupassa kun voi nostaa turvakaukalot suoraan vaunujen runkoon
- rattaissa omat istuimet (välissä palkki) ei ole niin helppoa häiritä vierustoveria ja jos toinen nukkuu ja toinen ei, voi toinen maata ja toinen istua
- istuimissa kolme eri asentoa, istuva, puoli-istuva ja makuu

miinukset

- pieni tavaratila. Ruokaostokset ei mahdu kyytiin (paitsi silloin kun rungossa on kiinni auton turvakaukalot).
- vierekkäinistuttava malli ei mahdu vanhoihin juniin eikä kaikkien kauppojen kaikista kassoista läpi (jokaisessa kaupassa on aina ollut kuitenkin vähintään yksi kassa josta mahtuu)
- en uskaltais lähteä työntämään porrasliuskoja pitkin, joten jos hissi ei toimi esim juna-asemalla niin voi voi.. (ei onneks ole tähän mennessä moista käynyt)
- vain jalkajarru. Liukkailla keleillä olisin kaivannut alamäissä käsijarrua
- vaunukopat 9kg saakka ja melko pienet. Eli eivät kovin pitkäkäyttöiset (tosin ei me niitä muutenkaan enään kaivata kun rattaissakin voi tämän kokoiset jo nukkua)
- rattaiden kuomut pienet (suojaavat vain vähän) Itse käytän kankaisia lisäsuojia ns. verhoja tuomaan suojaa silloin kun kyydissä on uneliaita kavereita.

varmsti mieleen tulee vielä jotain hyvää/huonoa myöhemmin, mutta tässä nämä tärkeimmät

vaunuina

rattaina


Niin ja nuo turvakaukaloadapteritkin joutaisivat myyntiin jos joku tarvitsee.

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä torin ilmoituksesta löytyviin yhteystietoihin :)