pientä keittiöremppaa

Tässä yksi puuhastelu (poikien kanssa touhuamisen lisäksi), jonka vuoksi kone on saanut olla kaapissa lomailemassa.

Reilu vuosi sitten päätettiin uusia keittiön tasot ja välitila. Oikeastaan koko keittiö oli tarkoitus remontoida jo silloin kun tämä asunto ostettiin, mutta se sitten vähän jäi. Tässä joulun alla sain lopullisesti tarpeekseni myös keittiön ovista, vaikka alusta asti ne ovat mua vähän häirinneet. Remppa toteutettiin pienellä budjetilla kun on tässä paljon muutakin rahanmenoa.


Unohdin ottaa kuvan keittiöstä ennen rempan aloittamista. Tässä suojaustyöt aloitettu. Taso oli samanvärinen kuin ovien puulistat.

Ensin uusittiin taso ja allas (allas oli odotellut paikkaansa varstossa melkein kahdeksan vuotta) Välitila tehtiin saneerauslaastilla vanhan laatan päälle. Laatat hiottiin ja putsattiin, sitten vaan laastia päälle. Jätettiin tarkoituksella pinta hieman epätasaiseksi. Laastin kuivuttua maalattiin välitila pohjamaalilla ennen varsinaista kosteuttakestävää sävytettyä maalia.  Tason ja välitilan sauma viimeisteltiin metallilistalla ja silikonilla.

Uusi välitila ja taso piristivät keittiötä jo kummasti, mutta lopulta ovien keltaiset puulistat alkoivat häiritsemään mua ja päätin kokeilla oviin dc fix kalvoa. Edullisimmat kalvot löysin bauhaussista.

Kalvojen laittaminen oli suht helppoa. Pyöristetyissä puulistoissa oli vähän askartelemista, mutta ei sitäkään vaikeaksi voi sanoa. Iltaisin poikien mentyä nukkumaan laiteltiin kalvoja oviin. Kyllä siihen useampi ilta kului, mutta nyt mun ei tarvitse enään tuskailla ovien kanssa.

Kalvojen laittamiseen käytin:
keittiöön tarkoitettua pesuainetta ja sientä ovien pesemiseen
mattoveistä, saksia ja pitkää viivainta/suorakulmaa leikkaamiseen
kosteaa rättiä kalvon "pyyhkimiseen" paikalleen
sytkäriä pyöristettyjen kulmien sulattamiseen

Kodinkoneet odottavat vielä uusimista, mutta niillä ei vielä ole kiire. Lisäksi yksi ovi tarvitsee löytää tuohon mikron alapuolelle ja lattialistat puuttuu melkein koko kämpästä (kiitos meidän kahdelle toimeliaalle pojalle)

Vetimet vaihtui myös

Alkuun meinasin jättää yläkaapit alkuperäisen värisiksi. Peittäisin vain puulistat, mutta onneksi päädyttiin pinnoittamaan nekin uusiksi. Tässä uusi valkoinen vs vanha valkoinen

Ennen ja jälkeen. Kyllä se omaa silmää miellyttää nyt huomattavasti enemmän ja sopii muuhun asuntoon paljon paremmin kuin alkuperäinen. Välitilan ja tason uusimiseen mennyttä rahamäärää en enään muista, ei se suuri ollut. Oviin ja vetimiin meni hieman päälle 100€. Noin suurinpiirtein rahallinen arvio tähän remonttiin (Välitila, taso, uusi allas, hana, ovien pinnoitus ja uudet vetimet) on 500€

Semmosta pientä. Nyt mies remppaa meidän toista vessaa. Sitten oliskin enään ne isoimmat, eli kylppärit ja sauna edessä.. mutta ne saa vielä odottaa... varmaan melko pitkäänkin.

TJ 0

Joulu on juhlittu, vuosi on vaihtunut. En ole kirjoitellut joulunvietosta enkä mistään muustakaan pitkään aikaan. Olen keksinyt niin paljon muuta puuhaa ja halunnut viettää aikaa perheen kanssa. Kone on saanut mun osalta nyt vaan lepäillä.

Mun elämässä on hujahtanut yksi kesä, kaksi joulua ja kaksi vuodenvaihdetta aivan liian nopeasti. Pojat ovat kohta puolitoistavuotiaita, vaikka juuri äsken olivat niin kovin pieniä. Täällä juostaan, kiljutaan, nauretaan, kiipeillään aivan kaikkialle, pidetään hauskaa.. täällä eletään elämää, luodaan muistoja ja rakastetaan.

Mua itseäni kuitenkin ahdistaa… sisällä on möykky, jonka yritän piilottaa, en itseni tai muiden vuoksi, muiden paitsi omien lasteni. Teen kaikkeni ettei ahdistus näkyisi pojille, en halua tartuttaa tätä tunnetta heihin.  Mulla on semmonen olo kuin tämä olisi ollut viimeinen päivä jonka saan viettää lasteni kanssa, niinkuin joku olisi viemässä heidät multa pois. Vaikka ei se onneksi niin ole. Mun hoitovapaa vaan on nyt ohi. Huomenna palaan töihin, jos vaan vointi sallii.. viimeiset kaksi päivää kuumeillut.

Töihin paluu ei ole se ahdistuksen syy, oikeastaan on ihan kiva mennä töihin, mutta haluaiisin salakuljettaa omat lapsetkin sinne vaikka taskussa. En olisi ikinä uskonut, että tämä tilanne olisi näin pelottava. 

Kun kuulin, että pojat pääsivät perhepäivähoitajalle ja sain huomata että hoitaja vaikuttaa oikein mukavalta, ajattelin että nyt on helppo palata töihin. Ei se vaan niin mennytkään. Uskon kuitenkin, että pojilla menee hoidossa hyvin. Varmasti on hyviä ja huonoja päiviä, mun vaan täytyy kestää se kaikki. Mun täytyy kestää se, etten saakkaan enää viettää kaikkia päiviä omien lasteni kanssa. Se tässä on pahinta, ei se työ tai hoitoon vieminen. Edessä tämä on väistämättä joskus ja ehkä tämä tekee meille kaikille myös hyvää.

Ennen raskautta ajattelin, että kotiin jääminen lapsen/lasten kanssa ei sopisi mulle ollenkaan. Mulla oli paljon pelkoja lastensaantiin liittyen. Nyt ne kaikki pelot on kohdattu ja osoittautuneet täysin turhiksi. Olen viihtynyt poikien kanssa kotona todella hyvin, tylsää ei ole ehtinyt tulemaan. Nyt on aika kohdata tämäkin vaihe elämästä, jonka joskus ajattelin olevan ikuisuuden päässä. Nyt se kuitenkin on tässä. Aamulla toivonmukaan valmistaudun töihin, puen pojat, pakkaan heidän hoitokassinsa ja suuntaan kohti poikien hoitopaikkaa ja omaa työpaikkaa.